On ollu niin härdelli viikko etten oo kerinny kirjotteleen mitään.. mutta tästä päivästä on pakko laittaa! Oli niin SUPER (ja mä harvoin käytän tota sanaa) ratsastus! :DD
Ratsuna oli Calle ja teemana harjotusravi (olin aivan varma et me kuollaan....). Alku verkan jälkeen alettiin ensin työskenteleen käynnissä Callee eteen alas keskiympyrällä. Keskityttiin mun istuntaan, vinouden korjaamiseen, kantapäällä naputtamiseen ja muihin ongelmiin. Sitte siirryttiin kevyeseen raviin ja jatkettiin edelleen keskiympyrällä ja haettiin Callelle taas sitä kuuluisaa rentoutta, Calle ei ollut samaa mieltä. Se vemppas ensin päätään ylös alas ja kolmannen kierroksen jälkeen se muutti sen oikeelta vasemmalle heilutteluks.. Kun viimein saatiin sen pää rauhoittumaan siirryttiin harjotusraviin ja sitä sitten jatkui ja jatkui ja jatkui. Tähän väliin voin sanoo et Callen harjotusravi ei oo mikään helpoin istua (varsinkaan tällä perseellä..). Aluks Calle juoksi alta pois kaula tanassa, sitten kun sain sen hieman rauhoittumaan siitä se hidasti vaiuhtia niin että sain jokatoisella askeleella potkasta sitä, ulkopohje tuntu olevan aivan vieras käsite ja meidän keskiympyrä ei aina ollu ihan tasanen.. Mutta kun viimein sain sen liikkumaan edes puolikierrosta eteenpäin suht rennosti olin onnellinen! Sitte vaihdettiin suuntaa ja sama homma alko alusta, paitsi että vielä pahempana. Pään vemputtamisen lisäks se heitti takapääti millon minnekin ja puri kuolaimeen aivan raivon vallassa.. koita siinä nyt sitten saada jotain tolkkua herran käytökseen. Taivutin sitä ympyrällä ulospäin ja jonkun matkan päästä taas sisälle, sitten se kulki hyvin muutaman askeleen ja pöllöily alko taas ja taas mä taivutin ulos jne. mutta kyllä Calle pikkuhiljaa alko jäädä sinne oikeeseen taivutukseenkin rauhassa. Harjotusravissa eteen tuli taas sama ongelma, vauhti hidastui. No sitten taas työskeneltiin sen asian kanssa ja musta alko tuntuu etten selvii hengissä tunnin loppuun saakka. Kun oltiin menty ympyrää n.300 kertaa, Calle liikku suhtkivasti eteenpäin ja oli rento edestä! Jes! Sitten vaihdettiin taas suuntaa ja alettiin työskennellä laukassa. Se oli selkeesti helpompaa Callelle ja mullekin. Laukka on ehkä kaikista kivoin askellaji ratsastaa mun mielestä :) Laukka oli siis kaikenkaikkiaan hyvä, vasempaan kierrokseen hieman takkusi. Mutta kokonaisuus oli hyvä! Tiettekö kuinka hyvä fiilis oli kun vihdoin sanottiin et voit siirtyy kevyeseen raviin ja ravailla sillä vielä. Mä olin aivan kuollut! Mutta Calle olis ilmeisesti jaksanu vielä!? Se ui hiessä mutta ei edes puuskuttanu kun siirryin käyntiin. Mä en todellakaan ymmärrä, sen kunnon kun ei pitäs olla parhaasta päästä kun sillä oli viime sykynä pitkä sairasloma eikä kukaan oo oikeen kerinny ratsastaa sitä takas kuosiin.. Mutta herra se olis vaan jaksanu tehdä hommia!
Tästä tulee mieleen se, et kun Callelahan on välillä sellasii päivii et se pistää kaiken ihan sekasin ja sillon mennään perse edellä puuhun. Se heittäytyy siis aivan mahdottomaks ja me on aateltu et johtuuko se siitä että se väsyy, koska yleensä tää tapahtuu tunnin loppupuolella.. Mut tänään sillä ei ollut edes ajatusta temppuiluun.. Et olisko ne sen temppuilut mitä me oletetaan et johtuu väsymyksestä niin ihan pelkkää vittuilua kun herraa ei kiinnosta niin hänhän ei sitten myöskään tee. Mistä noita hevosten ajatuksista tietää :DD
Mut oli ihana ratsastus! Yritä keritä päivittään vähän useemminkin :) nyt oli vaan aika kova meno päällä niin etten kerinny :)
-Nanne
