Historia


Tässä on kerrottu tähän astiseen elämääni vaikuttaineista hevosista. Samalla tulee hieman tietoa minun hevostelu historiastani...

Irkun Likka

Likka

Tämä pieni suokkitamma piristi elämääni 7vuoden ajan. Syksyllä 2004 Likka oli 4v. räkänokka ja minä olin 13v, joka ei tiennyt kumminpäin satula laitetaan hevosen selkään. En ollut juurikaan ollut hevosten kanssa tekemisissä. Lähtökohdat oli meidän suhteessa aika pielessä. Noin 1,5vuotta minä olin lähinnä harjailija ja pääsin sillon tällöin ratsastamaan Likalla. Sitten kun omistajalta loppui aika ponille niin minä sain sen melkein kuin omaksi. Valmennuksissa aloimme käydä joskus 2006-2007. Siihen asti puskailimme keskenämme... :) Ekoissa yhteisissä kisoissa me käytiin muistaakseni 2007, en muista oliko kyseessä koulu vai estekisat :) Me käytiin naapuritallilla esteillä 60cm luokkia ja koulupuolella helppoC. Me ei koulussa päästy oikein koskaan loistamaan..
Meidän ahkera valmentautuminen jatkui, valmentaja vaihtui mutta tahti säilyi. Estekorkeudet alkoivat nousta 70cm ja 80cm, sitä tahkottiin armottomasti. Valmentajan kanssa oltiin puhuttu ettei mennä kisoihin vielä hyppäämään 90cm, harjotellaan vielä. Mutta sitten sattu lähitallin kisoissa olemaan luokat 75cm ja seuraava oli 90cm. Ja koska meillä ei lähdetty yhden luokan takia kisoihin, me sitten mentiin se 90cm ja päästiin se kunniallisesti yhdellä pudotuksella läpitte! Mä olin niin ylpee Likasta!! Siitä se sitte lähti, alettiin hyppäämään 80 ja 90. 80cm alettiin ratsastamaan aikaa ja hakemaan voittoa ja 90cm yritettiin puhdasta ja hyvää rataa.
Päästiin me sitte sinne koulukisoihinkin, vihdoin ja viimein kun uskallettiin. Meillähän oli siis aika kun käytiin aika paljon tuuppaamassa KNspecialia ja helppoaC:tä, mutta koska tulos niissä ei oikeen koskaan ollut hyvä niin päätettiin keskittyä esteisiin. Sitten sen ainoan kerran kun lähdin uudestaan yrittämään (ja siis tosiaankin, asenteella käydään nyt kokeilemassa) me pärjättiin!! Molemmat radat videoitiin ja se oli oikeesti tosi hyvännäköstö, ja paperit oli hyvät! Eka luokka oli joku aikuisohjelma ja toinen oli helppoB3 (siinä oli ne pirun pohkeenväistötkin!!) ja Likka oli niin hieno! :) Tosin verryttelyyn mennessä ja radalta lähtiessä piti vähän keulia ;) mutta minkäs sille voi että on astetta coolimpi poni ;) ja niin piti kertomani vielä, että pohkeenväistöt ei todellakaan ollut meijän juttu! Niissä tuli aina sanomista...

Likka

Mitähän mä sitte teille kertosin.. Likka oli (jos tästä nyt ei vielä tullut selvyyteen) mun paras ystävä, sen kanssa me koettiin kaikki tunteet mitä vaan voi olla. Likka siis todellakin osaa kiukutella. Kerran se suuttu mulle niin pahasti (mä en tiedä mistä.. varmaan taas niistä pohkeenväistöistä..), että se oli n.1viikon vihainen, yritin lepytellä sitä vaikka millä, mutta ei auttanut. Vein sille jopa piparkakkutalon! Joo, se kävi sen syömässä ja käänsi sitte perseensä mua kohden. Likka joka ei koskaan pure yritti näykkiä mua ja luimi mulle koko sen viikon ajan... Sitte kun se leppy niin oltiin taas kavereita :) Sellasta ystävää kun Likka oli mulle niin haluais että jokaisella heppatytöllä ja pojalla olis. Koska siitä mun mielestä tässä harrastuksessa on kysymys, ne eläimet on meidän ystäviä. Ja rehellisesti, musta tuntu että Likka oikeesti välitti musta, se ei tahallaan halunnu koskaan satuttaa mua.
Toiset ihmetteli usein et kuinka se menee noin ja miten mä sain ratsastettua sitä sillä tavalla, että se oikeesti liikku ja käytti itteensä. Mutta syy siihen oli se, et meillä oli pitkä historia ja opettelu yhdessä, meillä oli molemminpuolinen kunnioitus ja meillä oli kivaa yhdessä! Mun ei tarttenu ottaa kun ohjat käteen niin tuntu kun Likka olis vastannu mulle et "noniin, mitäs me sitte tehään!"

Nykyään Likka on opetusmestarina perheellä, jossa kaikki ratsastavat. Siellä sitä rakastetaan ja uskon että Likka on siellä onnellinen herkkujen ja halausten keskellä :)

Domino

Muita elämässäni vaikuttaineita hevosia on jonkun verran. Kun aloin hoitaa Likkaa sen kanssa samassa tallissa asui Liito (Morrin Liito). Liito oli ehkä parempi opettaja hevonen kun Likka, sen luonne kesti enemmän virheitä kuin Likalla. Mun ja Liidon taival kesti n. 2vuotta. Liito sai varsan, Minnin, joka säväytti minua jollain kummallisella tavalla. Siinä vauvassa oli sitä jotain! Sen lisäksi, että sillä oli sama isä kuin Likalla sillä oli hyvin samankaltainen luonne kuin Likalla, mutta tuntui että sillä oli Liidon kärsivällisyys :) Liidosta ja Minnistä on jäänyt paljon hyviä muistoja.
Sitten oli Domino, vanha suokkitamma jonka kanssa kilpailin ihka ekat kisani, hyppäsin ekat esteeni, hyppäsin ensimmäisen 100cm, menin eka kertaa ilman satulaa... Domino oli niin mahtava opettaja, että toista saa hakea, esteet se ylitti tasaisen varmasti, mutta ei antanut mitään kuitenkaan ilmaiseksi. Jos et ratsastanut esteelle se kielsi, kuka nyt hyppäisi ellei oo pakko?! :)

Liito

Jokainen hevonen elämmässäni on ollut omalta osaltaan tärkeä, ja tässä vaiheessa pitää kiittää näiden hevosten omistajia. Ilman heidän antamaansa mahdollisuutta olisin jäänyt ilman kaikkia kokemuksia joita minulla on. Kiitos.

Domino

Minni