Eli eilen oli siis tunti ja Calle pääsi parturiin, se rupes uhkaavasti näyttään joltain mitä se ei ole, vitsailtiinkin jo et jos sille olis laittanu kärryt perään ja vieny raviradalla niin olis menny täydestä ;) ainoo mikä olis paljastanu sen on sen nimi, kunnon ravurilla pitää olla ravurin nimi! Parturoinnin jälkeen kamppeet päälle ja kentälle. Kentälle kävellessä huomasin jo etten ollut ohentanut harjaa tarpeeksi. Mun parturointi taidot on siis todella surkeat, koska en oo ennen Callee joutunu kenenkään tukkaan koskemaan. Mutta onneks se tukka on vaan ulkoista kauneutta... Alkuverkka suoritettiin aika rivakassa tahdissa, ravit molempiin suuntiin samoin laukat. Calle tuntu "ihan kivalta" mikä ei ollu ollenkaan hyvä juttu, sen olis pitäny tuntuu paljon paremmalta. Mutta omaapa on tyhmyyttäni kun annoin sille kaksi vapaata putkeen. Verkan jälkeen alotettiin tekeen pohkeenväistöä. Vasempaan kierrokseen meni hyvin, Calle kuunteli ja väisti ja mikä tärkeintä, se ei temppuillu! Pitkää uraa kohden ja kun päästiin uralle siirryttiin raviin. Kun tää onnistu alettiin tuleen ravissa väistö ja sitte laukan nosto uralle. Calle oli edelleen juonessa mukana! Suunnan vaihto ja käynnissä väistöö oikeeseen kierrokseen, käynnissä väisti, sitte otettiin ravissa, muutama kerta ok ja sitten.. Tadaa, Callen kuuluisa kohtaus oli valmis. Mä en käsitä MIKSI se tekee niin. Mikään asia ei muuttunut, oltiin tultu sitä ravissa useempaan kertaan ennekun se hikeenty... No ei mitään, toistettiin asioita niin kauan se et meni kaksi kertaa putkeen nätisti väistöön lähtemisen ja itse väistön, sitte annettiin olla. Lopuksi otettiin vielä laukkaa molempiin kierroksiin keskiympyrällä, missä oli neljä puomia tasasin välein. meijän piti saada väliin neljä laukkaa ja se meni enemmän ja vähemmän hyvin. Muutamia kierroksia meni hyvin, mutta sitte tuli rikko. Vasen laukka oli vaikeempi kun oikee. Oikeeseen saatiin melkein jokaisella oikein! Vasempaan jouduin tekeen huomattavasti enemmän töitä et sain välit pysyyn tasan.
Niin ja sitte varmaan haluutte selvennyksen tästä Callen kohtauksesta. Tällä hetkellä se ei tee muutakun vetää ohjat kädestä ja lähtee peruuttaaan hullua vauhtia. Se on todella ärsyttävää, kun ei millonkaan voi tietää koska se kohtaus tulee. Yleensä se liittyy pohkeenväistöön. Sillon ekana kesänä kun Callee ratsastin se hyppäs kesken väistön kynttilänä pystyyn, mutta sitä ei ole sen jälkeen tehnyt. Luultavasti pelästy ittekkin tosi paljon...
Ja sitten tämän päivän ratsastus. Ongelmana oli lähinnä mun pää. Mun pitää alkaa takoon päähäni et kun Calle on verkannu tarpeeks se on hyvä, mutta en voi vaatia siltä liikaa... Noo mut kuitenkin, alkuverryttelyssä koni alko vääntelehtiin ja heitti turpaa ulos. Se puree kiinni kuolaimeen, nostaa turvan taivaisiin ja kääntää pään ulos. Onneks Eve oli kentällä ratsastamassa samaan aikaan (muuten olis menny tädillä hermot!) ja sano et taivuta ulos niin kauan et se antaa periks ja siis sehän toimi! Aina seuraavaan kertaan saakka, mutta sitten ei muutakun uudestaan. Pelkkien alkuravien jälkeen Calle oli taas vaihteeks ihan hiestä märkä... Laukka oli taas parempaa kun ravi. Kun oltiin verrytelty laukassa annoin Callen kävellä hetken ja sitten rupesin tekeen ravi-laukka siirtymisiä. Ne on Callalle vielä hakusessa, mutta kun se keskittyy ja mä keskityn niin ne onnistuu. Muutamaan otteeseen ennekun sain edes nostettua laukkaa hevonen kiskas ohjat kädestä (ei taas ollut sen mielestä kivaa hommaa..) Mutta taas kun maltetiin ottaa vaan uudestaan ja uudestaan niin onnistuttiin. Sitte kokeilin vielä muutamat vaihdot, mutta en päästänytkään Callee suoraan vaihtaan vaan otin yhden raviaskeleen kautta. Hevonen oli hieman hämmästynyt, mutta alko kuitenkin odottaa sitä raviin siirtymistä ja mun apuja. Muutaman toiston jälkeen vaihdoin ilman väliaskelta ja kappas, ei tullu eteen nyökkäystä ollenkaan! JES! Tää oli tän päivän AHAA-elämys :)
-Nanne-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti